Fortis ja lenis

Fortis ja lenis ovat kielitieteellisiä ja tarkemmin fonetiikassa käytettäviä käsitteitä, joilla viitataan konsonantteihin. Ne tulevat latinan sanoista fortis (vahva) ja lenis (heikko). Fortis viittaa sellaisiin konsonantteihin kuten p ja t, ja lenis sellaisiin kuten b ja d.

Fortis-lenis-jaottelua käytetään kielitieteessä nykyään harvoin. Niillä on kuitenkin edelleen merkitystä esimerkiksi mandariinikiinan, gaelin ja 1800-luvun saksan foneettisessa merkitsemisessä. Jaottelulla on merkitystä silloin, kun esimerkiksi b ja p äännetään molemmat soinnittomasti. Mikäli on kyse soinnillisuudesta, ei käytetä fortis- eikä lenis-termiä. Termien fortis ja lenis käyttö on perusteltua myös mm. koltansaamen soinnittomien ja (puoli)soinnillisten frikatiivien kohdalla (ks. Feist, Timothy 2011: A Grammar of Skolt Saami. [Thesis]. Manchester, UK: The University of Manchester.).